Eskarimatkan varrella olevan talon pihassa kasvoi kriikunapuita, jotka olivat pudotelleet kriikunoita jalkakäytävälle. Ohi kävellessään Matiaksen olisi tehnyt mieli maistaa, mutta äiti ei lämmennyt ajatukselle syödä kadulta. Matias ehdotti sitten kriikunan siemenen istuttamista purkkiin ja oman kriikunapuun kasvattamista. Sitten hetken mietittyään hän tokaisi: ”Vaikka taitaa kyllä käydä niin, ettet sinä niistä meidän kriikunoista saa paljon nauttia, kun siinä vaiheessa, kun me siitä puusta kriikunoita saamme, sinä taidat jo olla kuollut..”
Merkinnät RSS-syötteenä