Äiti takavarikoi kylmänä lumisena iltana Matiakselta lelun, minkä seurauksena Matias suuttui: ”Äiti, olet niin ilkeä, että sinut pitäisi heittää Thaimaahan minun, isän ja Aarnin koko loppuelämäksi. Enkä minä matkusta sinne koskaan!”
Pitkän ja kiukkuisen (Aarni ja alkava? uhma) aamupäivän päätteeksi oltiin lähdössä ulos. Huomattiin, että Matiaksen toinen rukkanen oli kateissa. Matias: ”Minä lupaan palkinnon sille, joka löytää rukkaseni.” Äiti sen sitten löysikin samantien ja kyseli, millainen palkinto olikaan luvassa. Matias mietti hetken: ”Minä annan sinulle jonkun herkun tai pienen hiljaisuuden.”
Äiti yritti herättää keskustelua Matiaksen eilisestä hepulista poliisilaitoksella. Lukuisista yrityksistä huolimatta keskustelu ei oikein luistanut. Matias: ”Voisitko sanoa toisen kerran, kun minä en kuuntele?” Äiti toisti kysymyksensä. Matias: ”Sepä hyvä. Minun täytyy nyt mennä.”
Äidin laittama spagetti osoittautui liian mausteiseksi Matiaksen makuun. Leipäkin oli paahdettu liian tummaksi ja kinkkusiivussa oli täysin syömäkelvottomat reunat. Onneksi Matias kuitenkin löysi lohdutuksen sanat: ”Tämä maito on ihan hyvää.”
Syötiin spagettia ja äiti oli laittanut melko suuret annokset lautasille. Matias katseli omaa spagettikekoaan ja huokasi: ”No nyt minä joudun nielemään näitä ihan selkä vääränä.”
Matiaksen ja Aarnin juoksuleikki yltyi hurjaksi ja meni tönimiseksi. Äiti puuttui asiaan: ”Matias, älä töni Aarnia, kun hän kaatuu muutenkin niin helposti. Sinä olet isoveli. Sinun tehtäväsi on suojella pikkuveljeäsi.” ”No minähän juuri suojelenkin. Minä aina tönäisen hänet nurin, ennenkuin hänen vauhtinsa tulee liian kovaksi.”
Äiti, Aarni ja Matias olivat lähdössä ulos ja äiti auttoi Matiasta pukemaan ja vihjaili samalla, kuinka monet 4-vuotiaat pukevat jo itse. Matias harmistui: ”Jos minä joudun pukemaan ihan itse, minä voin alkaa pukea liian kovasti, niin että minä vaan puen ja puen ja kun minulla on niin paljon vaatetta, minä tulen niin hikiseksi, että koko …
Aamulla Aarni herätti koko perheen todella aikaisin. Matias kömpi äidin viereen ja katseli unisena äitiä silmiin. Äiti: ”Sinulla on niin kauniit ruskeat silmät.” Matias: ”Niin sinullakin. Ne on ihan mustat, vihreät ja punaiset.”
Koko perhe oli lähdössä kauppareissulle ja isää odoteltiin mukaan. Eteisen lattialta löytyi pölyvillakoira. Matias ihmetteli: ”Mihin isä on taas kadonnut? Hänestä jäi jäljelle vain pöly..”
Leivottiin pullaa eikä edellistäkään omenapiirakkaa oltu syöty kokonaan. Matias: ”Taasko herkkuja? Meidän pitää lopettaa tämä herkkujen syöminen. Meillä kuluu ihan liikaa xylitolia ja sähköä – sähköhammasharjaan.”
Leikkikoulupäivän jälkeen Matias esitti toiveen Thaimaahan lähdöstä: ”Voitaisiinko lähteä aika pian, ainakin ennemmin kuin minä ja isä kuollaan?”
Äiti ja Matias keskustelivat jälleen Matiaksen halukkuudesta pyyhkimiseen vessassa. Matias mietti: ”Pyyhi sinä äiti kuitenkin. Sinä teet sen niin hyvin, kun minä vain sipaisen vähän. Äiti: ”Älä sipaise, vaan pyyhi ihan kunnolla. Kyllä sinä osaat.” Matias: ”Ihmiset on kuule vain niin erilaisia.”
Runebergin päivänä äiti kertoi Matiakselle siitä, kuinka runoilija Runeberg halusi joka aamu Fredrikan leipoman tortun. Matias: ”Joka aamuko?! Onneksi se Runeberg on nyt kuollut!” ??? ”No kun niitä leivonta-aineksia kuluisi ihan liikaa.”
Matias on alkanut tuntea vastuuta kuluttamisesta: ”Äiti, älä enää osta niin paljon, osta vain keskiverran sitä, mitä tarvitaan, mutta joskus voisit ostaa ihan pikkuisen sellaista, mitä ei tarvita, kuten esimerkiksi karkkia, leluja ja dvdeitä.”
Merkinnät RSS-syötteenä