Lasten jutut

Matiaksen leikkikoulun ohjelmassa oli leivontaa isänpäiväksi. Äiti varoitteli makeasta kovasti pitävää Matiasta etukäteen, ettei leivottavia ehkä saisi syödä itse, vaan ne annettaisiin lahjaksi. Matias järkyttyi ja hämmästeli: ”Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos sinun pitäisi antaa vain kaikki pois?” Äiti:” Minusta on usein mukava antaa lahjoja, ei se minua varmaankaan haittaisi.” Matias: ”No sitten minä olen …

Äiti, Matias ja Aarni miettivät kohta syntyvälle vauvalle nimeä. Aarnin nimiehdotus oli ytimekkäästi ”Vauva”. Matias: ”Aarni, et sinä nyt ihan ymmärrä, vauvalla pitää olla ihan oikea nimi, niinkuin sinulla Aarni, minulla Matias, isällä Timo ja äidillä Äiti.”

Matias katseli, kun äiti rasvaili itseään saunan jälkeen: ”Aika paljon työtä tuossa.. Pitääkö nuo jalan varretkin rasvata?”

Äiti oli aiemmin selittänyt Matiakselle, mitä kihlaus ja naimisiin meneminen tarkoittavat. Matias halusi kuitenkin varmistuksen: ”Siis eikö olekin niin, että kihlaus on sellainen naimisten etukäteissopimus?” Äiti: ”Juu.. sinne päin..”

Äiti on kieltänyt Matiasta välittömästi tuomitsemasta maistamaansa ruokaa pahaksi. Matias on nähtävästi ottanut neuvosta vaarin: ”Äiti, voitaisiinko sopia, että syödään tätä ruokaa vain tänään (mausteisesta bataattikeitosta)?” ja ”täytyy nyt sanoa, ettei tämä ole AIVAN minun lempiruokaani (3 lusikallista parsakaali-aurajuustokeittoa).”

Aarni putosi kesken ruokailun tuoliltaan ja löi ylähuulensa pöydän reunaan. Seuraavan kerran, kun pojat istuivat ruokapöydässä, äiti kuuli Matiaksen neuvovan veljeään: ”Älä nyt Aarni taas kääntyile ja tutise siinä tuolissasi, ettet taas tipahda.”

Äiti näytti mielestään ulos lähtiessään ihan siistiltä, mutta Matias oli toista mieltä: ”Äiti, miksi sinun tukkasi on kuin jäätelötötterö väärinpäin?”

Äiti luki pojille satua rumasta ankanpoikasesta. Ennen sadun loppuhuipennusta äiti kysyi pojilta, miksi linnuksi ankanpoikanen olikaan muuttunut. Aarni arveli, että: ”Pivviiniksi!”

Matias oli potkupyöräillyt ahkerasti koko kesän ja oppi sitten syksyllä kertakokeilulla ajamaan oikealla polkupyörällä ilman apupyöriä. Äiti ja isä hämmästelivät kilvan moista käännettä ja kehuivat kovasti Matiaksen uutta ajotaitoa. Matias oli hyvin mielissään uudesta taidostaan ja kehuistakin: ”Äiti, onko niin, että mitä pienimmätkin lapset oppivat joskus mitä uskomattomampia asioita?”

Äiti mietiskeli, että jossain vaiheessa, kun lapset ovat isompia, tarvitaan uusi koti, kun kaikille lapsille ei nykyisessä riitä huoneita. Äiti pohti Matiaksen kanssa, olisiko parempi rakentaa vai ostaa vanha, kun tontit ovat niin kalliita. Matias tuumi: ”Ehkä Afrikasta löytyisi edullisempia tontteja?”

Aarni heräsi päiväunilta ja oli kovin halittava. Äiti nosti pojan syliin ja kysyi, saisiko kenties muutaman suukon. Aarni: ”Et saa, talliita on.”

Äiti päätti sisustaa ja osti kotiin hienon lasikuituisen valkoisen design-istuimen. Aarnikin koeistui tuolin ja tuumasi: ”Wc-pönttö”.

Äiti katseli dvdltä Jane Austen-elokuvaa, jossa hieno neiti kyynelehti hillitysti nenäliinaansa. Aarni pysähtyi ruudun eteen katselemaan ja ihmetteli: ”Mitä täti vintuu?”

Aarnikin sai saman taudin. Hän söi iltapalaksi kuitenkin muutaman lusikallisen jogurttia. Äiti ajatteli, ettei rasita korkeassa kuumeessa olevaa poikaa hampaiden harjauksella ja antoi Aarnille xylitol-pastillin. Hetken kuluttua äiti huomasi, että pastilli oli vieläkin pienessä kuumassa nyrkissä ja kysyi Aarnilta, miksei tämä ollut syönyt sitä. Aarni: ”Ei tyttää. Hitinen on”. (*A ei vieläkään osaa sanoa koota)