Matias oli pahoittanut mielensä, kun leikkikoulussa eräs vanhempi tyttö oli ehdottanut hänelle siistimpää väritystyyliä. Äiti ehdotti, ettei Matiaksen tarvitsisi välittää sellaisista kommenteista, vaan hän voisi värittää vain omalla tyylillään ja jatkossa sanoa tytölle ystävällisesti, mutta tiukasti, että: ”tee sinä omalla tavallasi, minä teen omallani.” Parin viikon kuluttua kun äiti ja Matias olivat vessapuuhissa, Matias kerkesi …
Äiti ja Matias keskustelivat Matiaksen nenänkaivuun mahdollisesta lopettamisesta tai ainakin sen rajoittamisesta. Matias itse ehdotti: ”Aion kyllä jatkaa kaivuuta, mutta lupaan etten enää tee vastapäistä.” Äiti: ??? ”Niin en siis pyyhi sormea tuohon, mikä on heti vastapäätä, niinkuin vaikka tuohon ikkunaan.”
4 vuotta täytettyään Matias alkoi vessassa pyyhkiä itse. Tämä ilo loppui kuitenkin n. kuukauden kuluttua ja vessasta kuului taas tuttu huuto: ”Pyyhkimään!” Äiti ihmetteli, että eikö Matias enää pyyhikään. Matias: ”Een, se oli vain väliaikaista. Tein sen siksi, että saisit edes välillä vähän levätä.”
Aamupalalla äiti ihmetteli maton ja lattian sotkua. Matias kertoi siihen kaatuneen Aarnin spagetit isän niitä eilen hänelle syöttäessä, mihin Matias vielä lisäsi: ”Aarni siinä rimpuili, eikä isä oikein huomannut. Isä on aina niin huolimaton – mutta muuten hän on kyllä oikein hyvä mies.”
Äiti oli kaupassa ja sieltä palattuaan Matias kertoi Aarnin ikävöineen äitiä kovasti: ”Hän kaipasi niin paljon sinun rakkauttasi.”
Äiti halaili Matiasta, johon Matias: ”Oi äiti, sinä olet meidän perheen hyvin nainen.” Äiti: ”No kiva, vaikka minä olenkin meidän perheen ainoa nainen..” Matias: ”Niin, muissa perheissä on kyllä paljon hyvempiäkin naisia, niinkuin Paula-mummi ja Ritva-mumma ja kaikki muutkin..”